Take a Walk on the Wild Side

Hei, ei tämä nyt yhtään villiltä näytä. Ihan turvallista täällä on ollut liikkua. Nyt on pitkä viikonloppu edessä. Maanantaina täällä rapakon takana nimittäin vietetään Labor Dayta, se on kansallinen vapaapäivä. Samalla se merkitsee kesän loppua: on kesän päätösjuhlan aika. Ehkäpä näen jonkun paraatin ja ihmisiä eväskoreineen Central Parkissa. Sinne siis. Käytännössä kesän loppu ei tunnu eikä näykkään, tänäänkin lämpömittari on kivunnut lähemmäs 30 celsiusta plussaa. Hyvää viikonloppua kaikille! Tässä hieman kuvasatoa kävelyreittieni varrelta.

Macarons, näin suuria en ollut ennen nähnytkään. Näitä ranskalaisia herkkuja saa tästä kaupasta, joka on Bleecker Streetillä läheltä Barrow Streetin risteystä. Nam.

10th Avenue Patrol

9th Avenue, Meatpacking District, vesipostit olisivat ihan oma kuvausaiheensa:)

Chelsea Style

West 3rd Street

West 34rd Street. ihan kotinurkiltani Hell's Kitchenissä.

Isabella Rossellinin inspiroimaa

Kuva Bulgari US

Näin jälleen tyylikkään mainoksen Vanity Fair -lehdessä muotoilultaan klassisesta ja käytännöllisestä, unelmieni laukusta, jolle inspiraation on antanut lempinäyttelijäni Isabella Rossellini. Alla Isabellan haastattelu, ranskaksi tosin. Mutta kuinka hän voikaan, niin naisen ikäähän ei paljasteta, näyttää aina niin kauniilta ja raikkaalta. Isabella on ihminen, joka säteilee sisäistä valovoimaa, ihminen, jolla on karismaa.

The Plaza

Eilen illalla sain tosiaan nauttia The Plazan tunnelmasta, hyvässä seurassa ja syvällisen keskustelun merkeissä. Kiitos Christiina ja Matti!

Alla muutama kuva aulasta.

PS. edellisessä postauksessa on linkki Plazan nettisivuille, mikäli haluat käydä tutustumassa ja tehdä virtuaalikierroksen tässä ihmeen hienossa hotellissa.

New York illalla taloni kattoparvekkeelta

Tässä muutama kuva taloni kattoparvekkeelta Midtowniin ja Uptowniin päin illalla:

Kyllä, Empire State Buildinghan se siellä

Lähden kohtapuoleen Plaza hotelliin, Central Park South 5th Avenue, tapaamaan tuttuja, jotka ovat majoittuneet ko. fantastiseen paikkaan. Ystäväni osaavat arvostaa hyvää palvelua ja täältä sitä varmasti saa: The Plaza . Voi kun itsekin joskus pääsisi, mutta tällä kertaa pääsen ainakin lobbyilemaan:)

Kivaa alkavaa viikkoa!

Bloomingdales, glitzy supermarket of high fashion

Kävin Upper East Endin Bloomingdalesissa, tuossa glitzy supermarket of high fashionissa. Ja on se vaan niin ihana. Hintataso on noin yleisesti ottaen korkea, mutta nauttia voi ihan vain paikan ilmeestä. Edullisia löytöjä voi käydä sitten tekemässä vaikka Century21:ssä, josta myöhemmin. Bloomingdale's ei kuitenkaan ole niin ylevän tuntuinen kuin Barney's ja siellä on paljon miellyttävämpää liikkua, just browsing. Ja esimerkiksi laukkuvalikoima on Bloomingdale's:lla paljon paljon parempi kuin Barney's:lla: huippumerkeistä mainittakoon: Dior, Chanel, Fendi, Miu Miu, Chloe, Vuittonista puhumattakaa. Tässä hieman kuvasatoa:

Small leather goods

Vertailun vuoksi muutama hintatieto: Miu Miu Medium Bow Bag 1450 dollaria plus verot ja New Bow Bag 1295 dollaria plus verot. En seuraile Miu Miu:n laukkujen hintoja, joten en tiedä paljono laukut maksavat esim. Miu Miu:n nettikaupassa. Saisikohan niitä sieltä yhtään edullisemmin? Mitään ei lähtenyt mukaan, mutta kauniita tavaroita, hienoa muotoilua ja ihanaa tekstiilin tuntua on aina kiva kokea.

Miu Miu

Loistava Frickin Kokoelma

Frickin palatsin takapihalta

Tämän matkan museokierros alkoi loistavasta Frickin kokoelmasta. Minun on pitänyt mennä sinne jo aiemmilla kerroilla, mutta aina se on jäänyt: isommat museot ovat ajaneet ohi eikä montaa museota jaksa noin viikon puolentoista matkalla. Mutta nyt teräsmiljonääri Henry Clay Frickin mielettömän upeaan kokoelmaan ( 1 East 70^th Street 5^th Avenue) on tutustuttu ja henkeä pidätellen. 

Vaikka kokoelmassa on posliinia, emalia, upeita puutöitä, arvohuonekaluja, ja jo huoneiden sisustukset seinätapetteineen (yhdessä huoneessa on myös Fragonardin valtaiset ja edelleen niin raikaat seinämaalaukset: the Progress of Love), kelloineen, kattolistoineen ja ollenkaan väheksymättä veistoksia ovat kaikki jotain kokemisen arvoista, niin maalauskokoelma se vasta on jotain: Vermeerejä ei ole maailmassa montaa, noin 34:ä pidetään aitoina ja täällä on näistä helmistä on kolme, muita mestareita Frickin kokoelmassa ovat muun muassa: Holbein, Gainsborough, Rembradt, Renoir, Whistler, Turner, Tizian, El Greco, Corot ja monia monia monia muita. Siis todellinen vierailun paikka, ja hyvinkin kompakti sellainen, mikäli kokee museot rasittavina ja isoina möhkäleinä. Tosin kaikki nämä Frickin ihmeellisyydet vetävät niin puoleensa, että ajantaju katoaa täysin. Vuosisadat, tunnelmat, Vanha ja Uusi Maailma elävät täällä kosketuksissa toisiinsa. On uskomatonta, kuinka maalaus, vaikka se on tehty vuosisatoja sitten ja esittää jotain minulle täysin tuntematonta henkilöä voi niin koskettaa, en keksi tälle muuta selitystä kuin että meitä maalareita, malleja ja katsojia yhdistää jokin sanomaton ja katoamaton ihmisenä olemisen yhteys. Sisäänpääsy aikuisilta 18 dollaria siihen sisältyi esitelykuuloke. Katso kokoelmasta lisää: http://www.frick.org/.

Vermeer, Mistress and Maid, kuva The Frick Collection

Vermeer, Officer and Laughing Girl, kuva The Frick Collection 

Long Island, beach life?

Lähdin tänään aamuvarhaisella Penn Stationille määränpäänäni Long Islandin pohjoisrannalla sijaitseva Stony Brook. Parhaiten sinne pääsee LIRR-junalla eli Long Island Rail Road:lla. Matka on liki 90 kilometriä pitkä. Koska tulen käymään Stony Brookissa ainakin muutamia kertoja ostin 10 matkan lipun, joka maksoi yhteensä 100 dollaria. Ei paha. 

Kun oltiin sukellettu East Riverin ali Long Islandin puolelle niin saavuttiin hylättyjen entisten pilvenpiirtäjien, romuttamojen, kivitavaran ja yms. tavaran vaihto- ja varastoalueelle. Paljon mielenkiintoista kuvauskohdetta siis. Mutta, en tiedä, lähtisinkö yksin samoamaan... 

Tämän jälkeen junan ikkunan ohi vilistivät suuret punatiilisten asuintalojen kompleksit aina Jamaican pysäkille asti. En kyllä ihan vapaaehtoiseti lähtisi pyörimään Jamaican kaduillekaan. Jamaican asema on kuitenkin tärkeä piste matkailijalle. Asemalla voi vaihtaa JFK:n lentokentälle menevään Air trainiin. 

Jamaican jälkeen maisema muuttui pikkuhiljaa siksi amerikkalaiseksi unelmaksi, jota näkee elokuvissa: kauniit pittoreskit valkoiset talot, partakoneen terävyydellä ajetut nurmikot ja uima-altaat. The Hamptons aluetta pidetään kaikkein loistokkaimpana, nämä talot ovat sisustuslehtien kestosuosikkeja. Long Island on kaikenkaikkiaan varakkaiden amerikkalaisten asuinaluetta. Vain tiheäänasutut, mutta pinta-alaltaan pienet Queensin ja Brooklynin osat Long Islandista kuuluvat New Yorkin kaupunkiin. Usein niiden ei edes katsota olevan Long Islandia. Mitä kauemmas The Citystä ajettiin sitä suuremmaksi talojen väljyys kasvoi ja väliin mahtuu pitkiä pätkiä vehreää lehtimetsää ja maaperä on hiekkainen. Kieltämättä upeaa ja mukavan oloista seutua. 

Stony Brookissa matkani vei yliopistolle, joten en päässyt tutustumaan sen, kuuleman mukaan, viehättävään kylään tai rannalle. Toivottavasti myöhemmin. Yliopistokampus on moderni ja siellä oli hyvä tunnelma. Näin aluksi myös kiinnostavien veistosten määrä kampusalueella ilahdutti. Yliopistolla on myös oma galleriatila. Silmiin pisti aasialaisten opiskelijoiden suuri määrä.

Mutta, jos haluaa The Citystä nopeasti rannalle, kannattaa ottaa LIRR Penn Stationila Long Beachille. Long Beach on itseasiassa saari. Meikäläisen on tarkoitus ehtiä myös sinne tässä jonain päivänä, siellä voi uida kuulemma pitkälle syyskuuhun. Long Beachillä voi myös vuokrata bungalowin ja viettää hieman pidempää leppoisaa rantaelämää. Bungalowin voi vuokrata myös hieman pohjoisemmalla Fire Islandilla. Parhaimmat rannat Long Islandilla löytyvät kuitenkin sitä mukaan mitä idemmäksi mennään.

ST. James Beach Long Island

Kaikkialle Long Islandilla ei ehkä kannata matkustaa ellei ole ihan varma. En ehkä lähtisi Amitivilleen, sillä pelkään kummituksia. Jos haluat tietää lisää googlaa Amitiville horror. Muistat ehkä kuulleesi myös Eminemin Amitiville -nimisen biisin, hui.

From Soho with Love

Sunnuntain kävelyreittini kulki 23. katua Chelsean, Fifth Avenueta pitkin Greenwich Villagen halki ja Broadwayn kautta Sohoon. Kuuluis Chelsea Hotel on 23. kadulla. Hotellin pitkäiaikaisia asukkaita ovat olleet muun muassa Bob Dylan, Charles Bukovski, Janis Joplin, Leonard Cohen, Iggy Pop ja Patti Smith. Parhaillaan hotelli, ainakin julkisivu, oli remontissa. Vähän matkan päässä Fifth Avenuen kulmassa on Flatiron Building, joka oli vuoteen 1909 New Yorkin korkein rakennus. Rakennuksessa voi vierailla toimistoaikaan.

Fifth Avenuella, kuljettaessa Down towniin päin on paljon merkki- ym. liikkeitä. Coachin liikkeessä ihastuin yhteen nahkalaukkuun. Saa nähdä lähteekö tuo kolmivärinen nahkainen kaunokainen kanssani takaisin Suomeen. Ehkä kuitenkin on ensin katsastettava jokin outletkylä, josko yksilö voisi löytyä sieltä. En muuten ole kovinkaan innoissani Coachin kangaslaukuista. Sohon Bloomingdales:ssa kyseinen laukku oli myös tarjolla. Aina on kuitenkin mukavampi ostaa tuote omasta liikkeestään. Coachin liike oli muuten aivan upea somistuksen suhteen ja henkilökunta ystävällistä: sanoivat käsipäivää ja esittelivät itsensä. Harmi, etten saanut kuvauslupaa.

Coach

Ohessa muutama kuva J.Crew:n liikkeestä Fifth avenuelta. Pidän kovasti heidän tuotteistaan, erityisesti kengistä ja myös laukuista, vaikkakin laukut olivat melkoisen paksua nahkaa. Mitään ostoksia en kuitenkaan tehnyt. Alerekeissä ei ollut paljoa mitään jäljellä ja myös ale-kenkävalikoima oli suppea. Tämänkin liikkeen osalta odotan pääsyä outlet-myymälään.

J.Crew liikkeen seinälle luotu kaunis käsineinstallaatio

Matka jatkui Washington Squarelle, hyvä paikka levähtää ja vaikka nauttia jätskit. Jätskiautojakin joka kadunkulmassa. Ympäristöön muuten levittäytyvät arkkitehtonisesti vaikuttavat New York University:n rakennukset.

Washington Square

Waverly Place

 En kääntynyt Bleecker Streetille, vaikka mieli olisi tehnyt, vaan jatkoin Broadwayta alas. Bleecker streetillä kannattaa siis ehdottomasti käydä. Siitä myöhemmin!

Vilkaisin Sohon Bloomingdale's:n läpi. Siellä olisi voinut viettää todella paljon aikaa. Huomasin, että Tory Burch (kirjoitinkohan oikein) merkki, laukut ja kengät, ovat todella suosittuja. Itse en ole niistä niin innostunut, vaan ihastelin Chloen laukkuja, siis vain katselin, ne ovat aivan liian kalliita. Bloomingdale's:lla oli myös hyvä valikoima Rebekka Minkoffin laukkuja. Niissä onkin juuri sellaista särmää, josta pidän, ja voisi niukin naukin sopia budjettiin. Mutta katsellaan. Alla muutama kuva Sohon Bloomigdale's:sta. Lexinton Avenuen isossa Bloomingdale's:ssa Upper East Sidella on tietenkin paljon, paljon isommat valikoimat.

Vielä muutama katukuva Broadway:ltä Sohosta.

Walk the High Line

High Line on kulkureitti, olohuone, tapahtumapaikka. Se on rakennettu sillalla kulkeville rautatiekiskoille. Kulkureitin varrella vihertävät niittykasvit, erilaiset kukat ja sitä varjostavat pienet koivikot. Matkan varella on ääniteoksia ja monenlaista tapahtumaa. Siellä on myös mahdollista nauttia pientä purtavaa ja juotavaa tai muuten vain levähtää. Tästä linkistä saat  tietoa, miten päästä High Line:lle. High Line sijoittuu Meatpacking Districtin viereen. Meatpacking districtin makasiinit ovat uusiokäytössä ravintoloina ja baareina ja ne ovat tosi suosittuja. Lähellä on myös paljon taidegallerioita (niistä myöhemmin) ja Chelsea market, jossa on paljon erilaisia ruokakauppoja ja muun muassa ihana vaate- yms. tilpehöörikauppa Anthropologie. Chelsea market on muuten oiva paikka nauttia kokonainen hummeri vaikkapa lounaaksi. Tässä hieman kuvasatoa High Linen varrelta Meatpacking districiltä ja Chelsea Marketista. 

Macy's ja Essie

Huomasin tänään, kun kävelin Macy's:n (nyt en tiedä, miten tämä pitäisi kirjoittaa) tavaratalon pohjakerroksen läpi, että Essie-kynsilakka maksaa 8 dollaria (n. 6,5 euroa) plus verot 8 %:a. Macy's ei ehkä ole tavaratalona niin loistokas, vaikka mainostaakin itseään maailman suurinpana tavaratalona ja on yli satavuotta vanha. Esimerkiksi laukkuvalokoima ei ole kovin suuri: Vuittoneita, Coachia, Korsia, Laurenia, DKNY:ta ja Kleinia. Mutta, Macy's:llä voi tehdä todella edullisia löytöjä ja nyt juuri siellä on ale. Paikalliset shoppailevat mielellään Macy's:llä, 34th streetin ja 7th Avenuen kulmassa.

New Yorkissa sataa

Aurinko ei helottanutkaan aamutaivaalla kun heräsin eikä ollut niin kosteankuumaa kuin tähän asti. Sataa, ja taivas on harmaa. Kaksi päivääni täällä ovatkin olleet todella hikiset. New York sijaitsee Napolin korkeudella, joten ei ihmekään. Odotan innolla eri vuodenaikojen kokemista, ruska on kuuleman mukaan aivan muhkea. Vanha sanonta Uuden Englannin säästä sopii hyvin tänne New Yorkiinkin: "Jos et pidä säästä, odota vähän aikaa, sillä se muuttuu pian." Nyt suuntaan Fedexille, sillä joudun vielä tulostamaan ja skannaamaan papereita, jotka liittyvät maahantulooni.

Vihdoin Cityjen Cityssä

Big Apple, Iso Omppu, termin lanseerasivat jazz-muusikot 1930-luvulla, sillä: puussa on monta omenaa, mutta kun poimii New Yorkin, poimii ison omenan. Jos täällä lykästää, niin se onkin jättipotti.

Matkanteko oli kuten niin usein, koneet myöhästelivät, mutta perille päästiin silti. Kotimaan lentokentällä en ehtinut viettämään paljoa aikaa, sillä myöhästyin, kuinkas muutenkaan, jo omasta lähdöstäni. Shoppailulistalla oli kaksi asiaa YSL:n puuteri ja Jo Malonen tuoksu. Puuteri olisi pitänyt ostaa Suomesta: Helsinki-Vantaallakin hinnat heittävät noin eurolla eri myymälöissä, ehdottomasti edullisin oli Finnair shop, kaukomatkapuolelle tultaessa myymälässä hinta oli jo yli 26 euroa. Itse kärsin rutkasti tappiota, sillä ostin tuoteen Heathrowlta hintaa 32 euroa. Siis ajatelkaa! Höh. Mitä opimme: osta tuotteet Helsinki-Vantaalla.

YSL

Pikavilkaisin myös Mulberryn ja Luxbagin myymälät Helsinki-Vantaalla. Mulberryllä olivat useat fudgen väriset tuotteet alessa.

Mulberryn liike

Luxbagissä oli Marnin laukkuja jonkin verran, mutta tummissa sävyissä eikä esim. enää sitä valikoimaa, jonka Bagmiss esitteli blogissaan jokin aika sitten. Loewen laukut edustivat valikoiman suurinta osaa.

Luxbagin liike

Finnairin lähtö myöhästyi sekin ja Lontoon ylle saavuttuamme kiersimme ympyrää alapilvissä puolisen tuntia ennen kuin laskeutumislupa tuli, joten Lontoon Heathrow:n 3. terminaalissa ei jäänyt paljoa aikaa. Laukku oli Helsingissä luvattu perille asti, mutta mun oli tsekkattava itseni sisään koneeseen. Virginin tiskillä sain esittää matkustusasiakirjani eli viisumini ja kertoa Nykin osoitteeni.

Heathrow:lla mulla on kaksi tai oikeastaan kolme pakkomiellettä: take away sushi, Starbucksin tall latte with skimmed milk ja Jo Malonen tuoksu.

Jo Malone

Jo Malonen ylellisistä, ja mielestäni todella eleganteista tuoksuista oma suosikkini on Vanilla& Anise. 

Miumiun karkkikauppa olisi vetänyt niin puoleensa, kuten myös viileän aistikas Gucci, Guccin liikkeen sisääntulon olisin halunnut tallentaa kameralle, mutta en ehtinyt. Oli juostava koneeseen, aivan heti kun olin vihdoin saanut ostettua sen YSL:n kalliin! puuterin.

Virginin jumbon economy-luokassa oli tilaa saman verran kuin Finnairillakin. Tarjoilu pelasi, mutta ruoka oli kyllä sitä samaa lentokone mättöä kuten aina, pidin kuitenkin heidän omasta hedelmäkoktailistaa, jota sai vodkalla tai ilman. Kuohuviiniä ei muuten ollut tarjolla. Mutta, jälleen lähtö taas viivästyi. 

Yksi asia, mikä pisti häiritsevästi silmään oli lentoemäntien kampaukset: kaikilla oli samanlaiset donitsinutturakampaukset. Mielestäni ne oli vain keitaistu päähän sen enempää miettimättä. Näky oli hieman hupsu. Tunnustaudun kyllä itsekin donitsin käyttäjäksi, mutta väitän osaavani toimia sen kanssa.

Tästä varoitettiin, ja hämärästin muistin: maahantulotarkastuksessa, tai siis jonossa vierähti 1,5 tuntia. Tarkastuksessa otettiin sormenjäljet ja kuva naamavärkistä. Newarkin kenttää voisikin ehkä tässä kohden suositella, mikäli matka Nykkiin on suunnitteilla. Muuten Kalevatravel matkatoimistolla on New Yorkin lentotarjous vielä elokuun. Kello oli jo 22.30 kun oli saanut luvan astua USA:n kamaralle ja heti ensi alkuun oli taas päästävä uuteen jonoon eli taksijonoon. Päätin ottaa taksin, kellohan oli paljon, matkalaukku painava ja nainen uupunut. Sovimme kuskin, joka ei paljoa englantia taitanut, flat faren 45 dollaria kentältä Manhattanille, matka tuli maksamaan lopulta 51 dollaria eli siihen tuli jokin lisä, ehkä tietulli? Kuski ajoi kuin viimeistä päivää ja ilman turvavyötä, siinä sai pitää huivista kiinni. En tiedä pääseenkö kentältä ruuhkien yli vielä helikopterilennolla, ennen se maksoi 65 euroa.

Bagmiss