Vihdoin Cityjen Cityssä

Big Apple, Iso Omppu, termin lanseerasivat jazz-muusikot 1930-luvulla, sillä: puussa on monta omenaa, mutta kun poimii New Yorkin, poimii ison omenan. Jos täällä lykästää, niin se onkin jättipotti.

Matkanteko oli kuten niin usein, koneet myöhästelivät, mutta perille päästiin silti. Kotimaan lentokentällä en ehtinut viettämään paljoa aikaa, sillä myöhästyin, kuinkas muutenkaan, jo omasta lähdöstäni. Shoppailulistalla oli kaksi asiaa YSL:n puuteri ja Jo Malonen tuoksu. Puuteri olisi pitänyt ostaa Suomesta: Helsinki-Vantaallakin hinnat heittävät noin eurolla eri myymälöissä, ehdottomasti edullisin oli Finnair shop, kaukomatkapuolelle tultaessa myymälässä hinta oli jo yli 26 euroa. Itse kärsin rutkasti tappiota, sillä ostin tuoteen Heathrowlta hintaa 32 euroa. Siis ajatelkaa! Höh. Mitä opimme: osta tuotteet Helsinki-Vantaalla.

YSL

Pikavilkaisin myös Mulberryn ja Luxbagin myymälät Helsinki-Vantaalla. Mulberryllä olivat useat fudgen väriset tuotteet alessa.

Mulberryn liike

Luxbagissä oli Marnin laukkuja jonkin verran, mutta tummissa sävyissä eikä esim. enää sitä valikoimaa, jonka Bagmiss esitteli blogissaan jokin aika sitten. Loewen laukut edustivat valikoiman suurinta osaa.

Luxbagin liike

Finnairin lähtö myöhästyi sekin ja Lontoon ylle saavuttuamme kiersimme ympyrää alapilvissä puolisen tuntia ennen kuin laskeutumislupa tuli, joten Lontoon Heathrow:n 3. terminaalissa ei jäänyt paljoa aikaa. Laukku oli Helsingissä luvattu perille asti, mutta mun oli tsekkattava itseni sisään koneeseen. Virginin tiskillä sain esittää matkustusasiakirjani eli viisumini ja kertoa Nykin osoitteeni.

Heathrow:lla mulla on kaksi tai oikeastaan kolme pakkomiellettä: take away sushi, Starbucksin tall latte with skimmed milk ja Jo Malonen tuoksu.

Jo Malone

Jo Malonen ylellisistä, ja mielestäni todella eleganteista tuoksuista oma suosikkini on Vanilla& Anise. 

Miumiun karkkikauppa olisi vetänyt niin puoleensa, kuten myös viileän aistikas Gucci, Guccin liikkeen sisääntulon olisin halunnut tallentaa kameralle, mutta en ehtinyt. Oli juostava koneeseen, aivan heti kun olin vihdoin saanut ostettua sen YSL:n kalliin! puuterin.

Virginin jumbon economy-luokassa oli tilaa saman verran kuin Finnairillakin. Tarjoilu pelasi, mutta ruoka oli kyllä sitä samaa lentokone mättöä kuten aina, pidin kuitenkin heidän omasta hedelmäkoktailistaa, jota sai vodkalla tai ilman. Kuohuviiniä ei muuten ollut tarjolla. Mutta, jälleen lähtö taas viivästyi. 

Yksi asia, mikä pisti häiritsevästi silmään oli lentoemäntien kampaukset: kaikilla oli samanlaiset donitsinutturakampaukset. Mielestäni ne oli vain keitaistu päähän sen enempää miettimättä. Näky oli hieman hupsu. Tunnustaudun kyllä itsekin donitsin käyttäjäksi, mutta väitän osaavani toimia sen kanssa.

Tästä varoitettiin, ja hämärästin muistin: maahantulotarkastuksessa, tai siis jonossa vierähti 1,5 tuntia. Tarkastuksessa otettiin sormenjäljet ja kuva naamavärkistä. Newarkin kenttää voisikin ehkä tässä kohden suositella, mikäli matka Nykkiin on suunnitteilla. Muuten Kalevatravel matkatoimistolla on New Yorkin lentotarjous vielä elokuun. Kello oli jo 22.30 kun oli saanut luvan astua USA:n kamaralle ja heti ensi alkuun oli taas päästävä uuteen jonoon eli taksijonoon. Päätin ottaa taksin, kellohan oli paljon, matkalaukku painava ja nainen uupunut. Sovimme kuskin, joka ei paljoa englantia taitanut, flat faren 45 dollaria kentältä Manhattanille, matka tuli maksamaan lopulta 51 dollaria eli siihen tuli jokin lisä, ehkä tietulli? Kuski ajoi kuin viimeistä päivää ja ilman turvavyötä, siinä sai pitää huivista kiinni. En tiedä pääseenkö kentältä ruuhkien yli vielä helikopterilennolla, ennen se maksoi 65 euroa.

Bagmiss