Cooper Union for the Advancement of Science and Art

Arkkitehtituttavani vaatimalla vaati, että kävisin Cooper Unionissa, 41 Cooper Square, ja että näkisin niin vanhan kuin uuden rakennuksen viistosti vastapäätä toisiaan ikäänkuin vuoropuhelussa. No, nyt olen käynyt ja onneksi kävin. Eikös olekin huikeita rakennuksia. Cooper Unionin korkeakoulu on vähän niinkuin meidän Aalto-yliopisto miinus kauppatieteet plus humanistiset tieteet painopiste kestävällä kehityksellä, mutta paljon piskuisempi. Cooper Unionin todella mielenkiintoinen ja kestävään kehitykseen panostava korkeakoulu perustettiin jo 1859. Ja niinkuin kaikissa tähän asti vierailemissani korkeakouluissa ja yliopistoissa, taide ja ajattelu ovat näkyvillä jo katutasolla, erilaisina tiloina ja gallerioina, joihin on vapaa pääsy. Cooper Union on yksityinen korkeakoulu, opiskelijoita siellä on alle tuhat ja jokainen koulun opiskelijoista saa täyden stipendin. Mitä sanotte tähän? Cooper Union on maan kaiken kaikkiaan korkeimmalle rankattu koulu kaikkien sen osa-alueiden arkkitehtuurin, taiteiden ja insinööritieteiden osalta. 

Uusi koulurakennus on vuodelta 2010 ja sen on suunnitellut Thom Mayne yhdessä Gruzen Samtonin kanssa. Vanha rakennus on F.A. Petersonin käsialaa ja vuodelta 1858.

Kuva Cooper Union

Tous les Jours at Korea Town

Tous les Jours

Piskuinen Korea Town on vain yhden korttelin pituinen 32. kadulla 5. avenuen ja Broadwayn välissä, mutta korealaisia on sitäkin enemmän: "Korea town is luckily still going strong", sanotaan. Olen iloinen, että se osuu lähes päivittäiselle reitilleni täältä maailmanlopun kaupunginosasta ("Edge of the civilized world", sanotaan, ja jonne turistit eivät eksy) matkatessani. Kadun varrella on ravintoloita, leipomoita, kahviloita ja korealaisdelejä. Voi myös kokeilla karaokea, jos sille päälle sattuu!  Taisin muuten jossain blogitekstissä mainita, että China Town on ainoa kaupunginosa, jossa katukyltit ovat kahdella kielellä, mutta niin näemmä on Korea Townissakin, sori.

Oma leipomosuosikkini on Tous les Jours. Suosittelen ja peremmällä on kahvila, jossa voi istahtaa.

Tous les Jours

Tous les Jours

Tässä korealaisessa kotidelissä käyn aina välillä syömässä. Siis tuossa, jonka logo on tuo pikkutalo ja nimi Woorijip. Mitäköhän se tarkoittaa? Kadun varrella on toki paljon ihan oikeita korealaisravintoloita.

Who is the Member of the Lucky Sperm Club?

Kuva: New York Magazine

Tänä iltana on Presidentinvaalien viimeinen väittely Presidentti Obaman ja republikaani Romney:n välillä aiheena ulkopolitiikka. Vaalit ovat 6. päivä marraskuuta eikä siinä kaikki: samalla Senaattiin valitaan 1/3 sen sadasta jäsenestä ja 435 Edustajainhuoneen jäsentä. Kadulla vaalit eivät näy: yhden kerran olen saanut mainoksen edustajainhuone-ehdokkaalta, yhden kerran näin veteraanin jakamassa Obama-nappeja Union Squarella ja yksi senaattoriehdokas oli asettanut plakaatin yliopistokampuksen nurmelle. Aika hurjaa, vaalit käydään suureksi osaksi televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä, josta otsikkokin tähän blogikirjoitukseen on poimittu, ja että Romney on kirinyt lähes kiinni Presidentti Obaman kannatuslukuihin. Äänestäjistä vajaa 10 prosenttia ei vielä tiedä kumpaa äänestäisi. Parempi voittakoon!

Not Guilty!

Roxy Hart on tanssityttö, joka ei ole vielä päässyt tähdeksi vaan on joutunut tyytymään kuorotytön osaan eli tanssimaan ryhmänumeroissa. Roxyn tarina alkaa varsinaisesti siitä, kun hän murhaa miehensä    saadakseen mainetta ja päästäkseen lehtiotsikoihin. Missä muualla voisimmekaan olla kuin Chicagossa 1920-luvulla, jossa "murder is daily entertainment". Chicago-musikaali on Broadway musikaalien pitkäikäisin eikä ihme: loistavat tanssi-ja laulunumerot, juohevasti etenevä juoni pitävät yleisön otteessa. Ainakin vieressäni istunut amerikkalaismies eli täysillä mukana ja teatteri on viimeistä penkkiä myöten täynnä. Voin suositella, jos on Broadway musikaalien ystävä ja muutenkin, sillä esiintyjien ammattitaito on vertaansa vailla. Ostin lipun TKTS -lippukioskista, josta liput saa puoleen hintaan tai 30-40 %:n alennuksella saman päivän näytöksiin. Fultonin alueen kioskissa ei ollut ainakaan yhtään jonoa. Lipulle alennuksineen tuli kuitenkin hintaa 75 dollaria. Chicago, Ambassador Theatre 219 West 49th Street.

5th Avenue Bomb

Istuin tänään kahvilla 5th Avenuen ja 36th Streetin kulmauksessa, kun eteeni avautui aivan mahtava hyvän tuulen näky. Kaikilla autokaistoilla laski mehiläisparvena lonkkareita. En tiedä paljonko heitä oli kaikkiaan, mutta paljon: naisia, miehiä, lapsia. Vauhti oli hurja, mulle se olisi ollut aivan liian kova, enkä ole vieläkään ihan toipunut viimeisestä loukkaantumisesta. Ja täytyy sanoa, että kypärän käyttö ei ole ihan "muotia" täällä, mikä kieltämättä hirvitti. Mulla ei nyt sitten ollut kameraa mukana, että olisin voinut napata kuvia, vitsi että harmitti, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin alla videopätkä Broadway Bombista vuodelta 2011. Tämänpäiväinen 5th avenue Bomb ei kyllä vaikuttanut kilpailulta vaan kadun haltuunotolta ja muuten vaan iloiselta meiningiltä.

Some Shopping - Uniqlo

Ihanaa, taas sateisen perjantain jälkeen sai herätä aurinkoiseen aamuun. Ilmakin vaikuttaa suht lämpöiseltä eli mekko ja villatakki riittänee, kun lähden ulos. Ostin juuri kaksi villatakkia Uniqlon myymälästä. Milloinkohan japanilainen Uniqlo tulee Suomeen? Uniqlon myymälöitä on täällä Manhattanilla tiuhaan. Olen tykästynyt heidän tuotteisiin, eli laadukasta perustavaraa naisille, miehille ja lapsille alusvaatteista (näissä todella ihanat materiaalit), urheiluvaatteista, villatakeista ja -paidoista untuvatakkeihin. Untuvatakit ovat erityisen suosittuja, ne ovat kevyitä ja mahtuvat pieneen makkarapussiin, ja varsinkin lapsilla ja miehillä niitä näkee. Harkinnassa on, ostaisinko myös itselleni naisten mallin, joka menee lantion alle ja jossa on huppu. Katselin miesten untuvatakkeja ja muistaakseni hinta oli noin 70 dollaria. Tuosta yllä olevasta linkistä pääsee ehkä tarkistamaan. Olen tehnyt joitakin perushankintoja Uniqlolta, eli tässä muutama kuva. Villatakit maksoivat á 29,90 dollaria, tuo vaaleanpunainen on miesten malli ja siinä on pienet etutaskut, paksu puuvillainen raitapaita maksoi 14,90 ja vaaleansininen peruspaita, joka on muotoonommeltu, mikä ei ehkä näy kuvassa maksoi 29,90 ja on itsesiliävä. Harmaata villatakkia olen jo ehtinyt pitää ja se on paksu ja siihen on ihana kääriytyä. Mun mielestä Uniqlo voisi tulla Suomeen!

After Louisa May Alcott at MacDougal Street

Pikku Naisia, lapsuuteni lempikirjat, on kuuleman mukaan kirjoitettu tällä kadulla, jolla Louisa May Alcott asui. Viehättävällä MacDougal kadulla Greenwich Villagessa on asunut ja asuu paljon taiteilijoita, kuten Jackson Pollock ja Eugene O'Neill. Marlon Brando ja Eartha Kitt viettivät aikaa puolestaa kadunvarren kahviloissa. Bob Dylanin ensimmäinen keikka oli Cafe Wha?:ssa. Kummisetä II:ssa näyttäytyy kuuluisa kahvila Cafe Reggio juuri täältä Mac Dougal Streetiltä. Kernaasti asuisin myös itse täällä.