Stop - Hoboken is a Neat Place

Hobokenissa ei ehkä tule käytyä joka New Yorkin reisulla, tai edes ajatelleeksi tuota pikkukaupunkia Hudson-joen vastarannalla vaikka se kuuluu New Yorkin Metropolitan alueseen ja on esitelty useissa matkaoppaissa. Suosittelen joka tapauksessa, ja myös varteenotettavana asuinpaikkana varsinkin jos lento tulee ja lähtee Newarkin kentältä. Minulla oli aivan ihana tilaisuus päästä viettämään päivä tässä pikkukaupungissa, jossa on noin 50 000 asukasta. Matka Hobokeniin, tai Square Mile Cityyn, joksi sitä myös kutsutaan, kestää junalla Midtownista vain 14 minuuttia. Kyseessä on Path train, joka kulkee Herald Squarelta (Macy's tavaratalon vierestä) 33. kadulta (metroasemalta sisään ja seuraa Path kylttejä) 23., 14., 9. ja Christopher streetin kautta Hudson-joen alitse Hobokeniin, ja siis melkein silmänräpäyksessä. Lippuna käy metrocard, mikäli se on  ns. arvolippu, johon on ladattu rahaa, mutta ei unlimited. Laiturien vieressä on kuitenkin paljon automaatteja, joista saa kertalipun, 2 dollaria suunta, tai 10 matkan lipun jne. Valitse juna, jossa lukee Hoboken. Niitä kulkee jatkuvasti. Ruuhka-aikana asemalla voi olla ruuhkaa, kun ihmiset palaavat citystä kotiin. Juna on muuten hieman vähemmän reissussa kolhiintunut kuin subway.

Lackawanna railroad and ferry terminal, beaux-art style by Kenneth Murchison. Kuparia koko ulkokuori.

Hoboken on siis New Jerseyn puolella aivan vastapäätä Chelseaa ja Greenwich villagea. Kaupunki on kuuluista opinahjosta nimeltä Stevens Institute, jota pidetään maan tärkeinpänä kouluna tekniikan alalla. Hoboken on ollut aikanaan tehdaskaupunki, sen jälkeen kun eurooppalaiset ostivat maa-alueen Delaware -intiaaneilta, mutta nykyään se on lähinnä nukkumalähiö ja opiskelijakaupunki, mutta siis millainen. Aivan ihastuttava! Työläiskorttelin talot ovat niin somia ja taiten entisöityjä, ja tietenkin todella suosittuja tänä päivänä.

Kolme seuraavaa kuvaa ovat työläiskortteleiden taloista, talossa voi yleensä olla tänä päivänä yhdestä huoneistosta neljään.

Kattopalkistojen karniisit ovat yleensä tinaa tai puuta

Vanhaa yläkaupunkia

Täällä voisin kyllä asua: paljon pieniä kauppoja, ruokapaikkoja, puistoja ja kotoinen tunnelma. Ja mitkä näkymät Manhattanille.

Hyvä ruokapaikka, niin lounas kuin illallis sellainen

Kaupungin vanhin ravintola, ja hyvä sellainen. Alla interiöörikuva. 

Katto ja seinät tinaa

Freedom tower on jo New Yorkin korkein rakennus, arkkitehtuurista voi olla montaa mieltä

Vanha kunnon Empire State Building. Kotitalonikin ylimmät kerrokset taitavat pilkahtaa kuvassa.

George Washington -silta häämöttää taustalla

What a lovely day!

Vihdoin Cityjen Cityssä

Big Apple, Iso Omppu, termin lanseerasivat jazz-muusikot 1930-luvulla, sillä: puussa on monta omenaa, mutta kun poimii New Yorkin, poimii ison omenan. Jos täällä lykästää, niin se onkin jättipotti.

Matkanteko oli kuten niin usein, koneet myöhästelivät, mutta perille päästiin silti. Kotimaan lentokentällä en ehtinut viettämään paljoa aikaa, sillä myöhästyin, kuinkas muutenkaan, jo omasta lähdöstäni. Shoppailulistalla oli kaksi asiaa YSL:n puuteri ja Jo Malonen tuoksu. Puuteri olisi pitänyt ostaa Suomesta: Helsinki-Vantaallakin hinnat heittävät noin eurolla eri myymälöissä, ehdottomasti edullisin oli Finnair shop, kaukomatkapuolelle tultaessa myymälässä hinta oli jo yli 26 euroa. Itse kärsin rutkasti tappiota, sillä ostin tuoteen Heathrowlta hintaa 32 euroa. Siis ajatelkaa! Höh. Mitä opimme: osta tuotteet Helsinki-Vantaalla.

YSL

Pikavilkaisin myös Mulberryn ja Luxbagin myymälät Helsinki-Vantaalla. Mulberryllä olivat useat fudgen väriset tuotteet alessa.

Mulberryn liike

Luxbagissä oli Marnin laukkuja jonkin verran, mutta tummissa sävyissä eikä esim. enää sitä valikoimaa, jonka Bagmiss esitteli blogissaan jokin aika sitten. Loewen laukut edustivat valikoiman suurinta osaa.

Luxbagin liike

Finnairin lähtö myöhästyi sekin ja Lontoon ylle saavuttuamme kiersimme ympyrää alapilvissä puolisen tuntia ennen kuin laskeutumislupa tuli, joten Lontoon Heathrow:n 3. terminaalissa ei jäänyt paljoa aikaa. Laukku oli Helsingissä luvattu perille asti, mutta mun oli tsekkattava itseni sisään koneeseen. Virginin tiskillä sain esittää matkustusasiakirjani eli viisumini ja kertoa Nykin osoitteeni.

Heathrow:lla mulla on kaksi tai oikeastaan kolme pakkomiellettä: take away sushi, Starbucksin tall latte with skimmed milk ja Jo Malonen tuoksu.

Jo Malone

Jo Malonen ylellisistä, ja mielestäni todella eleganteista tuoksuista oma suosikkini on Vanilla& Anise. 

Miumiun karkkikauppa olisi vetänyt niin puoleensa, kuten myös viileän aistikas Gucci, Guccin liikkeen sisääntulon olisin halunnut tallentaa kameralle, mutta en ehtinyt. Oli juostava koneeseen, aivan heti kun olin vihdoin saanut ostettua sen YSL:n kalliin! puuterin.

Virginin jumbon economy-luokassa oli tilaa saman verran kuin Finnairillakin. Tarjoilu pelasi, mutta ruoka oli kyllä sitä samaa lentokone mättöä kuten aina, pidin kuitenkin heidän omasta hedelmäkoktailistaa, jota sai vodkalla tai ilman. Kuohuviiniä ei muuten ollut tarjolla. Mutta, jälleen lähtö taas viivästyi. 

Yksi asia, mikä pisti häiritsevästi silmään oli lentoemäntien kampaukset: kaikilla oli samanlaiset donitsinutturakampaukset. Mielestäni ne oli vain keitaistu päähän sen enempää miettimättä. Näky oli hieman hupsu. Tunnustaudun kyllä itsekin donitsin käyttäjäksi, mutta väitän osaavani toimia sen kanssa.

Tästä varoitettiin, ja hämärästin muistin: maahantulotarkastuksessa, tai siis jonossa vierähti 1,5 tuntia. Tarkastuksessa otettiin sormenjäljet ja kuva naamavärkistä. Newarkin kenttää voisikin ehkä tässä kohden suositella, mikäli matka Nykkiin on suunnitteilla. Muuten Kalevatravel matkatoimistolla on New Yorkin lentotarjous vielä elokuun. Kello oli jo 22.30 kun oli saanut luvan astua USA:n kamaralle ja heti ensi alkuun oli taas päästävä uuteen jonoon eli taksijonoon. Päätin ottaa taksin, kellohan oli paljon, matkalaukku painava ja nainen uupunut. Sovimme kuskin, joka ei paljoa englantia taitanut, flat faren 45 dollaria kentältä Manhattanille, matka tuli maksamaan lopulta 51 dollaria eli siihen tuli jokin lisä, ehkä tietulli? Kuski ajoi kuin viimeistä päivää ja ilman turvavyötä, siinä sai pitää huivista kiinni. En tiedä pääseenkö kentältä ruuhkien yli vielä helikopterilennolla, ennen se maksoi 65 euroa.

Bagmiss

Lennoista

Amelie Earhart, ilmailun uranuurtajanainen.
Hänen katoamisensa Tyynenmeren ylilennolla 1937 on edelleen mysteeri.

Ostin lennot muutama viikko sitten. Ehdin sitä ennen jo jonkin aikaa vertailla hintoja: surffailin Vertaa.fi, Ebookersin, Kilroyn, Travellinkin ja Travelstartin sivuilla. Jos olisin hieman malttanut, olisi vastikää julkaistu Finnairin supertarjous, lennot hieman yli 500 euroa, ehkä osunut kohdalleni. Mutta nyt siis lentoni maksoivat karvan päälle 600 euroa, meno-paluu. Ostin myös paluun, koska pelkkä meno olisi maksanut suunnilleen saman verran, paluuseeni liittyy peruutus- ja muutosmahdollisuus, onneksi, sillä ensi kevääseen on vielä pitkä matka. Lennän ensin Helsingistä Finnairilla Lontooseen Heathrow:lle ja sieltä sitten Virgin Air:llä JFK:lle. Tämä sopii minulle, sillä vaikka rakastankin seikkailuja ja olen ollut useamman kerran lentokoneessa "huonolla kelillä", niin olen hieman lentopelkoinen. Ja sitten pääsen katsastamaan Heathrow:lla terminaalin tax free- kaupat, se sopii erinomaisesti, kun tarkoitus on vielä palata samaa reittiä.