Kävin katsomassa (tai siis kokemassa) Robinchildsin videoinstallaation I came here on my own Art in General galleriassa Sohossa. Teoksen inspiraationa on ollut John Mulganin teksti Man Alone, jossa yksinäinen mies jättää yhteisön hakeakseen suojaa ja turvaa luonnosta. Robbinchilds, jonka muodostavat koreografit Sonya Robbins ja Layla Childs, on työstänyt teoksessaan tätä ajatusta eteenpäin. Videoinstallaatiossa, joka käsittää kaksi vierekkäistä laajaa projisointia kaksi naista liikkuu yksin ja vierekkäin (siis vierekkäisillä kankailla), yhdessä asumattomilla seuduilla Uudessa Seelannissa. Video on kuvattu kaikkina vuodenaikoina, ja katsojalle välittyy uskottamattomalla tavalla tuntu lumesta, sorasta, kosteasta nurmesta ja mättäiköistä, ja ihmisen, yksinäisen vaeltajan kiinteästä yhteydestä luontoon. Teos on hyvin fyysinen ja sensitiivinen. Se tuo hienolla tavalla esille sen, että olemme riippuvaisia luonnosta, olemme Luonnon lapsia, olemme yksittäisiä, mutta meissä on jokin sisäinen moneus, joka liittyy luontoon, eläimiin ja muihin ihmisiin, ja joka yhdistää meitä ja koko luomakuntaa. Wau, olipa upea kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti