Kävin katsomassa pienen Seiskaya Ballet - tanssikoulun Pähkinänsärkijän Staller Center for Arts- teatterissa Long Islandilla. Tanssikoulu sijaitsee St. Jamesin kylässä. Koulu on pieni, mutta sillä on pitkät perinteet ja tämä oli jo 18. tuotanto Pähkistä. Aivan uskomatonta on, että näin suuri ja tasoltaan korkea esitys on saatu aikaan ajatellen myös loisteliasta puvusta ja lavastusta, puhumattakaan hienosta, teknisesti korkeatasoisesta ja monipuolisesta koreografiasta, Valia Seiskayan, koulun perustajan koreografia siis. Näin paljon liikkeitä, joita en ole nähnyt ainakaan kymmeneen vuoteen missään, tosin en ole vieraillut Pietarissakaan taas aikoihin! Koko näytös on tietenkin pitkän työn ja monien yhteistyötahojen aikaansaannosta. Vaikuttavaa! Tosiaan teknisesti tanssijat ja karakteriroolien tekijät olivat erinomaisia ja nauttivat lavalla olosta eli olivat roolissaan. Seiskayan oppilaat ovat menestyneet kautta aikojen hyvin ja tässäkin näytöksessä vierailleet Cory Stern tanssii solistinina American Ballet Theatressa ja Elizabeth McGrath Solistinina Ballet Westissä, ja ovat Seiskayan entisiä oppilaita. Kiinnitin huomiota kuitenkin siihen valitettavaan amerikkalaistyyliin, mikä oli iskostettu moneen nuoreen tanssijalupaukseen eli heitetään arabeskit ja attitudet taakse nutturaan unohtaen klassinen linjaus tyystin, höh! Tämä tyylihän tuli tutuksi Helsingin kansainvälisissä balettikilpailuissa eikä tuottanut siellä tulosta.
Tässä on hieman kuvia, jotta saatte vaikutelman siitä, mihin pienikin koulu hyvällä yhteistyöllä pystyy. Kuvat on tietty otettu ilman salamaa ja jalustaa, joten valotusaika on pitkä eli tarkkuus on tipotiessään, mutta saattehan ainakin vaikutelman.
Pähkiksessähän on kaksi suurta yhteisnumeroa: Lumihiutaleiden valssi ja Kukkaisvalssi ja aina ne ovat yhtä ihania katsella ja tanssia. Niin nytkin. Karakteritanssinumerot ovat myös aivan mahtavia, ja aivan ehdoton osa balettia. Baletin musiikin on säveltänyt Peter Ilyich Tchaikovsky vuonna 1891, aluksi vastentahtoisesti, koska hänen mielestään E.T. Hoffmannin The Nutcracker and The Mouseking ei ollut tarpeeksi kiinnostava sisällöltään näyttämökappaleeksi. Koreografian laaatimisen aloitti Marius Petipa, mutta hänen sairastuttuaan sitä jatkoi Leon Ivanov. Legendan mukaan, kun baletti sitten valmistui, se esitettiin ensi kerran 1892, kapellimestarina Ricardo Drigo, niin Petipa kielsi nimensä mianitsemisen baletin yhteydessä. Tanssin historioitsijat ovat kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että Petipa:n kädenjälki näkyy baletissa. Euroopassa baletti esitettiin ensimmäisen kerran Lontoossa Sadler's Wells teatterissa 1934 ja silloin se sai sen ajan kuuluisalta tanssikriitikolta Cyril W. Beaumontilta kylmän vastaanoton, hän kirjoitti muun muassa: "The final scene is merely an excuse for the traditional series of character dances which, in this instance, are seldom approriate to the situation and, generally speaking are of different quality." Tänä päivänä tilanne on aivan päinvastainen ja ilman karakterinumeroita tämä baletti ei olisi niin loistelias kuin se on.
Tämän nykyversion haluaisin nähdä, koreografina Mark Morris:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti