A Head, Perhaps of an Angel

Kuva: Wordpress

Suunnitelmat menivät tänään hieman vikaan - tällaiseen on syytä varautua viikonloppuisin ja myöhään öisin. Metron express-linja pysähtyy kaikilla pysäkeillä ja local on yhtäkkiä muuttunut expressiksi ja pysähtyy vain express -laitureilla. Höh. Hyppäsin siis C-junaan, joka on local, tai niin luulin ja siis ainakin pääsääntöisesti, ja oli ainakin ollut tähän asti. Tarkoituksenani oli jäädä pois 72. kadulla. Kuulutukset eivät kuuluneet ollenkaan, jossain 50. kadun hujakoilla vieressäni istunut nainen kysyi minulta, että kasvavatko numerot koko ajan? Yes, vastasin, this is an uptown train, you have to go to the other side if you want to go downtown. Jatkoin tyytyväisenä matkaa: suunta oli siis ainakin oikea. Kuljettaja höpisi taas kaiuttimiin jotain, mistä ei saanut selvää ja mikä muistutti sitä kuin joku olisi puhunut puuroa suussa. Ja juna sen kun kiihdytti tahtiaan, kunnes tajusin, että ajoimme kovaa vauhtia 72. ohi, 86. ohi, 92. ohi, kunnes pysähdyimme vasta 125. kadulla. Oh heck? Samalla hetkellä päivän suunnitelmani valui kaivoon. Onneksi elämä on opettanut, että aina on hyvä olla suunnitelma B vaikka aika moista riskillä pelaamista elämäni on usein ollut. Niinpä ajattelin itsekseni, että ajetaan nyt sitten koko matka aina 168. kadulle. Muistelin mielessäni, että Metropolitan museon Cloisters museot ovat jossain siellä päin. Nousin raidetasanteelta ylätasanteelle ja kysyin ystävälliseltä MTA virkailijalta, että missä päin Cloisters oikein on? Hän kehotti miellyttävään tyyliinsä minua jatkamaan 190. kadulle A metrolla (muistattehan Duke Ellingtonin kappaleen Take the A train). Jatkoin matkaa ja kuinka ollakaan Cloisters museo ei ollut kuin kivenheiton päässä tältä viimeiseltä metropysäkiltä.

Unicorn in captivity 1495-1505. Kuva: Metropolitan Museum of Art, The Cloisters. Kaikkiaan kokoelma sisältää seitsemän yksisarvis-aiheista gobeliinia. Uskomattoman upeaa. Kuka voi olla enää uskomatta yksisarvisiin?

The Cloisters eli Luostari-museo on pienen kukkulan päällä melkein Manhattanin saaren pohjoiskärjessä. Sen vieritse aukeaa huumaava näkymä yli Hudson-joen vastarannalle. Harmitti todella paljon, ettei kamera ollut mukana. Jo pelkän näköalan kannalta käynti tänne kannattaa. 

Kuva: The Metropolitan Museum of Art

The Cloisters -museo on keskittynyt keskiaikaiseen taiteeseen, veistoksia, kankaita, maalauksia, esineitä ja sarkofageja. Rakennus itsessään ei ole koskaan ollut luostari vaan se rakennettiin 1930-luvulla muistuttamaan useaa eri munkkiluostaria Euroopassa. Koko projektin onnistumisesta saa kiittää John D. Rockefeller Junioria, joka rahalahjoituksin, maanostoin ja lahjoittamalla oman keskiaikaisen taide- ja esinekokoelmansa mahdollisti tämän hienon ja arvokkaan museon synnyn. Museossa on yli 1000 esinettä. En voinut kuin ihmetellä sitä kuinka upeaa jälkeä ihmiskunta on kautta aikojen saanut aikaan. Päivän jälkeen olikin todella tyytyväinen, että suunnitelma B tuli käyttöön, paremmin ei olisi voinut käydä. Luostari-museossa on kahvila, se on tämän kauniin rakennuksen sisäpihalla. Talvisin se ei ole valitettavasti auki, mutta huhtikuusta lokakuuhun tarjolla on muun muassa kahvia ja sämpylöitä. Eli jos kahvia haluaa tähän kylmään vuodenaikaan, on käveltävä vain vähän matkaa Fort Geogre ja Fort Tyron asuinalueille, jotka ovat varsin viihtyisiä. Mikäli muuten haluat sitten palata pitkin maan pintaa alas Manhattania, niin ota bussi M4, joka lähtee aivan museon kyljestä ja ajaa Harlemin läpi.