Mad about Madison

Rakkaat lukijat, seuraavassa näyteikkunaostoksilla viivytään Madison avenuella Upper East Sidella. Oma kotiavenueni eli 9s on hieman rähjäisempi. Toivottavasti kuvien kautta on myös mahdollisuus saada hieman kuvaa arkkitehtuurista. Heijastuksissa on aina jotain. Laukut ovat pääosassa. Mietin, kun kävelin tuolla, riittääkö liikkeisiin asiakkaita. Hetken tuumailtuani ja katseltuani ympärilleni, ymmärsin, että asiakaskuntaa riittää kyllä ihan oman "asukasyhdistyksen" piiristä. Mikäli "pikkurahasta" ei ole puutetta, tämä  kaikki on ulottuvillasi  Madison Avenuella noin 50 - 70 streetin tienoilla.

Chloe:n laukkutoive on lähetetty Korvatunturille.

Humor.

Nine Eleven

Missä olit silloin, kun se tapahtui? Itse olin tanssitunnilla, se taisi olla afrotunti. Uutinen kuulosti aivan käsittämättömältä. Mihin maailmaan meidät oli alta aikayksikön syösty, samalla kun taivasta hipovat ikuisiksi tarkoitetut pilvenpiirtäjät romahtivat maan tasalle. Historian lehti kääntyi jälleen. Groud zero, muuta en siitä nyt nähnyt kuin nosturien nokat ja taivaalle kohoavan lasitornin, 7 WTC. Tovi tapahtuman jälkeen seurasi ankara keskustelu siitä, mitä paikalle pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Moni ehdotti puistoa. Markkinavoimat voittivat, ja siihen tulee uusia WTC rakennuksia, joista yksi on siis pystyssä. Aikanaan kaksoistornien rakentamiseen meni viisi vuotta. Yksi asia on kuitenkin varmaan: New York ei enää ollut sama kaupunki 11. syyskuuta 2001 jälkeen.

Sori, en päässyt kuvaamaan ylhäältä. Lintuperspektiivikuvia löytyy netistä.

Men at Work

Hieraisin tässä eräänä päivänä silmiäni, kun huomasin nuo kaksi miestä telineellä kävellessäni kotiin. Melko isokokoinen maalauspohja.

Valmista oli tullut jo seuraavana päivänä. Sääli, että siihen tuli lopulta särmätön mainos.

Take a Walk on the Wild Side

Tässä hieman viimeaikaisia snapshotteja:)

5th Avenue

7th Avenue 22nd street

Mott Street China Town

Occupy Wall Street

10th Avenue

12th Avenue

36 kadun mannekiinit. 7. avenuelta länteen on todella paljon kangaskauppoja ym tilpehööriä myyvää liikettä, 36 ja 37 kaduilla.

Space Light(ning) Art

Tänään aamulla noin kello 9, Empire State Building myrskypilvien verhoamana

Tänään on todella ollut hurja päivä sään puolesta. Ei sen puoleen, etteikö eilenkin, jolloin oli siis niin kosteaa ja kuumaa, että tuntui kuin vaatteet olisivat olleet liimautuneina päälle kuin märkä muovipussi. Mutta tänään oli toinen meininki. Rankkasade alkoi jo aamusta, kun tummat ja raskaat pilvet laskivat vesimassansa kaupungin päälle. Queensissä kävi kuulemma myös tornado. Lähdin kuitenkin suureen työhuoneeseeni 41 kadun 5th Avenuen kulmaan (tästä jossakin seuraavista postauksista). Kahvitauolla onneksi aurinko paistoi ja vietin hieman aikaa tämän hetkisessä ulkoilmalempparikahvilassani.

Vastapäisen talon lippu tuulen tuivertamana, alhaalla vasemmalla muuten pääpostikonttori

Mutta nyt tähän postaukseen, kun päätin, että en lähde enää zombailemaan kaupungille.

Eli, mulla oli suuri ilo nähdä Oscar Fischingerin teos Space, Light, Art - A Film Environment. Kyseessä on noin 10 minuuttia kestävä konservoitu kolmekanavainen visuaalinen äänimaisena 1920-luvulta. Teos koostuu kolmesta yhtäsuuresta kankaasta, jotka ovat samalla seinällä muuten pimeässä tilassa. Kyseessä on ensimmäisiä abstrakteja elokuvia, joita on tehty. Teoksen musiikin on säveltänyt unkarilainen Alexander Laszlo. Musiikki on hyvin lyömäsoitinpainotteinen. Vaikkakin koko teos tuntui todella tuoreelta, niin musiikkimaailma vei välillä ajatukset Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan (mistä minulla ei tietenkään ole henkilökohtaista kokemusta), koska äänimaisema on jotenkin juureva, mutta samalla kaikuva ja kantautuva, kuin huutoa päin tyhjyyttä, aivan kuin olisi kysymys jostain "maailmallisesta" perusrytmistä. Kokonaisuudessa tämä abstrakti elokuvateos kesti vain kymmenen minuuttia. Olisi toivonut sen kestävän paljon pidempää, niin se imi sisäänsä. Fischingerin maalaukset, jotka vyöryivät siis kolmelta kanavalta, mikä ei ollut ollenkaan häiritsevää, vaan oli  helpottavaa, että screenejä ei oltu levitty ympäri huonetta, olivat juuri sellaisen asian/objektin/ajatuksen/tunteen ilmentymiä, jotka eivät olleet vielä saaneet valmista muotoa, ja joita valmiiden käsitteiden kautta on vaikea kuvata, vaikkin muotoja näkyi kyse on mielestäni paremminkin jonkin enemmän tai erin muotoutumisesta. Tässä muutama salaa ottamani kuva. Pysähtynyt valokuva on tietenkin aina ongelmallinen.

Pahamaineisessa kaupunginosassa

Täällä pahamaineisessa satamakaupunginosassa, Hell's Kitchen nimeltään, ei mene hetkeäkään etteivätkö poliisin, ambulanssin tai paloauton pillit ulvoisisi. Vaikka asun 13. kerroksessa, tuntuu aivan siltä kuin ko. autot ajaisivat aivan vierestäni. Ikkunaa on pakko pitää auki sillä paahtava kuumuus jatkuu eikä tuuletin ole kovin tehokas. Sireenien sointi on sitten ihan oma juttu: jokaisella kuljettajalla on oma tapansa miksata erilaisia sireenien ääniä, joku ulvottaa, joku toistaa tiettyä rytmiä, joku on säveltänyt ihan oman tunnarinsa. Kuvittele jäätelöauto eri miksauksilla x 10 pihallesi, niin olet kartalla.

Naapurissa paloi tässä hetki sitten, luulin, että se on meidän talossa, en ehtinyt ottaa mitään muuta mukaan kuin kameran, vaan juoksin suoraan kattoterassille. Helpotus oli suuri, ettei se ollutkaan meidän talo, ja ilmeisesti naapuritalossakaan ei ollut sattunu mitään hirveän vakavaa. Terassilta tämä kuva:

Hell's Kitchen (valotusaika on pitkä, siitä nuo valoviirut)

PS. I really love Sartorialist's Coach Project shots

Mourning Sun Motel

New Yorkin muotiviikot on potkaistu käyntiin Fashion goes out -illalla. Liikkeet ovat auki myöhään ja ihmisiä on paljon liikkeelle, bling blingiä, tolppakorkoja ja hulmuavia helmoja näkee paljon. Tulee hieman mieleen meidän Taiteiden yö, paitsi, ettei pussikaljoittelevaa nuorisoa näy.

Kävin Hudson-joen varrella, rantamakasiini 57:ssa Ivana Helsingin kevät/kesä 2013 näytöksessä. Olin taas myöhässä, mutta niin olivat nähtävästi kaikki muutkin. Sillä, vaikka kutsussa luki 7 PM ja toivottiin, että paikalla oltaisiin 6:30, niin kun saavuin kello oli jo 7:10 ja jono kiemurteli edelleen ulkona ollen noin 100 metrin mittainen. Melkoisen nopeasti siitä sitten päästiin sisään. Arvelisin, että porukkaa oli noin 500, kuuleman mukaan ilmoittautuneita oli kaikkiaan 600. Ihan hyvin, sillä tapahtumia ja näytöksiä on todella paljon Muotiviikkojen aikana. Marimekon, toinen suomalainen muotiviikkolainen, näytös on tulevana maanantaina.

Ivana Helsinki kertoo myyvänsä skandinaavista myyttiä amerikkalaisille. Näytös alkoikin leffalla, jonka tarkoitus oli ikäänkuin maalata tuo myyttiinen surumielinen pohjoinen sateisen sään ja tummanpuhuvan motellimaiseman välityksellä. Pidin leffan värimaailmasta, mutta itse tarina ja sen tyypit olivat outoja. Leffasta tuli hieman erikoisia assosiaatioita, mutta ei niistä enempää. Varsinainen näytös alkoi, kuten aiemmillakin kerroilla Miljoona ruusua venäjäksi kappaleella, jatkuen Katri-Helenan Vasten auringon siltaa -kappaleella, ja sitä mukaa malleja asteli catwalkilla. Viime postaukseen liitin trailerin mallistosta, pidin tuosta trailerista kovin, se oli jotenkin kompakti, mutta nyt tajusin ja näin omin silmin kuinka vähän Ivana on itseasissa muuttunut: edelleen pussi- ja hörhelöhihoja, kerroksia, leveitä helmoja, murrettuja sävyjä, vihreää, printtikuoseja ja piristyksenä hieman Royal blueta. Näytös oli lyhykäinen, ehkä kaikkineen noin 30 minuuttia. Uskoisin, että leffapuolen ja näytöksen saisi vielä saumattomammin ja huikeammin liitettyä yhteen.

Ivana Helsingillä on ollut noin puolen vuoden ajan liike Nykin Nolitassa, kävinkin siellä jatkoilla. Liike on aivan mahtavalla paikalla, se on valoissa ja hengittävä. Ympäristössä on paljon liikkeitä ja putiikkeja, baareja, ruokapaikkoja ja muuta kivaa. Toivotan oikein hyvää menestystä Ivana Helsingille.