Tiny Tim - Every Child Should Be Everyone's Concern

Tiny Tim on rampa pieni poika ja hahmo Charles Dickensin Christmas Carol eli Joululaulu tai Saiturin jouluyö  tai Joulutarina -näytelmässä vuodelta 1843. Kävin eilen illalla katsomassa pienessä 13th Street Repetory teatterissa Sandra Nordgrenin sovituksen tästä klassikosta. Joululaulusta on tehty lukemattomia teatteriversioita kuin myös elokuvia, Muppetitkin ovat tainneet tehdä omansa.

Dickens kirjoitti Joululaun vain kuudessa viikossa taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Hän kuvasi kirjoissaan, jotka usein oli julkaistu jo jatkokertomuksina sanomalehdissä, viktoriaanisen ajan Englantia terävästi ja hänen henkilöhahmonsa ovat meheviä ja tarkkoja. Lasten asema on Dickensin erityinen huomion kohde, joutuihan hän jo pienestä pitäen elättämään perheensä. Uurastuksen rasittamana Dickens itse menehtyi halvauskohtaukseen. A Christmas Carol on 13. kadun teatterin 14. produktio. Teatteri on pieni ja kotoisa ja siellä oli oikein lämmin ja hyvä tunnelma. Näytelmä oli hyvin harjoitettu. Lava oli valtaisan pieni, mutta sopu antoi sijaa. Lapset olivat aivan valtaisan hyviä. Yhden pienimmistä Amaya Press kanssa leikin jo ennen näytelmän alkua teatterin eteisaulassa, kun hän kutsui minut kotiinsa ja halusi tarjota pizzaa, minkä kaiken teimme mielikuvituksessa. Kaikki esitetyt laulut, joita oli valtava määrä esitettiin koskettavasti ja uskottavasti. Kertakaikkiaan mieleenpainuva esitys.

Yksi lapsiesiintyjistä oli Schuyler Iona Press 14- vuotias laulaja lauluntekijä ja aivan mielettömän hyvä tanssija. Tässä näyte: 

A Christmas Carol Bob Cratchit and  his son Tiny Tim. 'And how did little Tim behave?' asked Mrs. Cratchit when she had rallied Bob on his credulity, and Bob had hugged his daughter to his heart's content. ' As good as gold,' said Bob, ' and better. Somehow, he gets thoughtful, sitting by himself so much, and thinks the strangest things you ever heard. He told me, coming home, that he hoped the people saw him in the church, because he was a cripple, and it might be pleasant to them to remember upon Christmas Day who made lame beggars walk and blind men see.'

Manhattan

Woody Allen: Manhattan

Don't be Alarmed - Simulated Gunfire will be used

Tuo punatakkinen on muuten Danny, joka lähettää terveisiä Viiskulmaan Digeliuksen Emulle!

Laukausten äänet kuuluvat ranskalaisen säveltäjän ja avantgardistin Eric Satien kappaleeseen Parade. Olen kuullut sen aiemmin Helsingissä, mutta tällä kertaa Carnegie Hall:ssa ja American Symphony Orchestran esittämänä johtajana kuuluisa Leon Botstein. Perinteisten soitinten lisäksi såvellyksen soittimina kuullaan sireeniä, lottokonetta, kirjoituskonetta, taputuksia ja puhelinta, ainakin. Hieno sävellys, tosin tänä päivänä se kuulostaa korvaan ei enää niin avantgardistisena. Asuessani hetken Pariisissa yritin löytää Eric Satien, joka muuten oli tunnettu myös pilapuheistaan, kaksintaisteluhaasteista, ja seitsemästä samanlaisesta samettipuvustaan, kotimuseon Montmartrella. Museo oli Satien entinen koti, vain 9 m2 suuruinen ja sen ovi ei mennyt kunnolla kiinni sängyn takia. Täällä Satie sävelsi 30 vuotta, suurenmoisia sinfonioita ja pienempiä sävellyksiä. Olin kuullut, että kotimuseossa järjestettäisiin konsertteja aina 6 henkilölle kerrallaan. Harmin paikka oli, että museota ei enää ollut.

Leon Botstein, Conductor

Mutta takaisin Carnegie Halliin, jossa juhlittiin itse asiassa John Cagea, sillä Cagen syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 100 vuotta. Cage ihaili Satieta ja siksi konserttiohjelmistoon kuului Parade. Ohjelmistoon kuului myös herkkä ja kiteinen Anton Weberin sinfonia, Op. 21 sekä Morton Feldmanin sävellys Out of Last Pieces. Feldman ja Cage tapasivat toisensa Weberin konsertissa, joka sai murskaavan vastaanoton New Yorkissa 1950, ja  josta kumpikin poistui toisistaan tietämättä, Feldman raivostuneena yleisön vastaanoton johdosta ja Cage, koska ei halunnut pilata sitä kokemusta, jonka Weberin musiikki oli antanut hänelle ja jäädä kuuntelemaan Rahmanovia.

John Cage, on tunnettu erityisesti kappaleestaan 4'33, johon voi sanoa kiteytyvän Cagen ajatus huomioida hiljaisuus ja ympäristön äänet. Teoksessa soittaja ei soita nuottiakkan vaan se koostuu pelkästään ympäristön äänistä. Tätä kappaletta emme kuitenkaan kuulleet. Konsertissa soitettiin Cagen sävellykset Cheap Imitation, Etcetera ja Etcetera 2/4. Etcetera on sävelletty osittain pelkille pahvilaatikoille. Cage oli myös erityisen kiinnostunut ajan ja tilan kokemuksellisuudesta sekä kokonaisvaltaisesta taideteoksesta. Etcetera muuten kantaesitettiin yhdessä Pariisin Oopperan Baletin kanssa, lavastuksen ja puvut oli suunnitellut taidemaalari Jasper Johns vuonna 1973. Cage muuten myös itse maalasi, olen nähnyt hänen teoksensa Porin taidemuseossa. John Cage, koreografi Merce Cunningham ja taidemaalari Joseph Albers kuuluivat Black Mountain Collegen happening -ryhmään. John Cage oli yhteiskunnallisesti erittäin valveutunut ja koki musiikin, ja taiteen ylipäätään, yhteiskunnallisen merkityksen erittäin tärkeänä. Black Mountain Collegen Satie festivaaleilla: "Defense of Satie" vuonna 1948 Cage totesi: "How music might assist in the integration of the personality, or the co-being of the conscious and the unconscious mind, Law and Freedom, in a random world situation".

And Finally - Vivienne Westwood

Hepskukkuu ja kivaa viikkoa kaikille! Tässä ovat pikkumusta ja rannelaukku, jotka löysin Vivienne Westwoodin karkkikaupasta.

Sori, kun en ole poseeraavaa tyyppiä, ehkä näette mut sitten Helsingissä tässä mekossa.

Tässä vielä Sex and The City ja Vivienne Westwood hääpuku-unelmia! Ehkä pidän itse eniten tuosta Oscar de la Rentan puvusta.

Santa's Little Assistants

Joulupukin apulaisia oli eilen kaupungilla todella paljon liikenteessä. Tänään sunnuntaina kaupunki  heräsi sateiseen harmauteen, ja näyttää siltä, että kaikki tontut ovat painuneet takaisin kotikoloihinsa. 

Sadness cannot be Measured

Tämä on ollut todella surullinen päivä täällä. Sandy Hookin ampumatapaus on jotain käsittämätöntä.

Elämä on niin suuri lahja. Miksi sen pitää niin monen, ja niin monen pienen, osalta päättyä näin? Mieli on kyllä melkoisen matalalla.

Videosuositus: Michael Moore Bowling for Columbine

Dean & DeLuca, The Designer Deli

Dean & DeLucan herkkuruokakauppaa suositeltiin meikälle jo 12 vuotta sitten, ja onhan siellä edelleen ihanaa viivähtää, juusto-ostoksilla tai kahvilla. Georgio DeLuca, opettaja muuten ammatiltaan, perusti ruokakaupan vuonna 1977 Sohoon, ja täällä muuten myytiin ensimmäiset aurikokuivatut tomaatit New Yorkissa. Tänä päivänä Dean & DeLuca on laajentunut jo useampaan kaupunkiin Yhdysvalloissa. Nämä kuvat otin Soho Marketista, siellä ei valitettavasti oli leppoisaa kahvilaa. Kahvia ja herkkuja voi kuitenkin nauttia seisaallaan. Dean & DeLucan Madison Avenuen, 85. Street, Espresso baaria olisi kiva kokeilla...