All that trouble just to get to Brooklyn!

Brooklyn Bridge on yksi New Yorkin noin 70 sillasta, mutta se on ehkä yksi tunnetuimmista kaupungin symboleista vaijeriviuhkoineen ja gootilaistyylisine kaarineen. Silta on valmistunut jo vuonna 1883 ja se mahdollisti aikoinaan kaupungin nopean kasvun. Sillalta näkee Vapaudenpatsaan, mikäli ei ehdi lähemmäs. Tekniikaltaan silta oli edellä aikaansa: siinä käytettiin teräsvaijereita ja jänneväliltään se oli aikoinaan maailman pisin. Sillan kävelykansi kulkee autokaistojen yläpuolella. Sillan suunnitellut insinööri John A. Roebling kuoli ennen kuin projekti edes pääsi kunnolla vauhtii. Hän oli kuuleman mukaan rannalla katsomassa paikkaa sillalle, kun rantautuva alus murskasi hänen varpaansa. Insinöörimme kieltäytyi kunnon hoidosta ja sairastui jäykkäkouristukseen, vajosi koomaan ja kuoli pian sen jälkeen. Häneltä jäi yhdeksän lasta. Siltaprojekti vaati kaikkiaan 20 henkeä. Tästä juontaakin sananparsi: "All that trouble to get to Brooklyn". Silta on tosi suosittu niin kävelijöiden, juoksijoiden kuin pyöräilijöidenkin keskuudessa. Oheiset kuvat ovat sillalta, joten itse siltaa ei pääse ihailemaan kokonaisuudessaan, mutta ehkäpä upeat näkymät sillalta korvaavat puutteen. Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Wake the Fxxk Up!

Yhdysvaltain presidentinvaalit lähestyvät kovaa vauhtia:

Ghost Shadows

New Yorkin Chinatownin pääkatu on Mott Street. Jos jäät metrosta Grand streetin pysäkillä pääset keskelle vilskettä ja hyörinää. Täällä puhutaan kiinaa ja kauppojen, pankkien ja ravintoloiden kyltit ovat kiinaksi. Kadunnimet ovat myös kiinaksi englannin lisäksi. Kiinalaiskaupungissa asuu noin 150 000 kiinalaista. Toinen suuri kiinalaisyhteisö on Queensissä Flushingissa. Se alkaa olla pian samaa kokoluokkaa. Chinatownin värikkyyden lisäksi on mukavaa, että siellä on paljon ravintoloita. Aina ei ole ihan varma, mitä saa lautaselleen, saatikka, miten se syödään, niin kuin meikäläiselle on käynyt, siinä on sitten tarjoilijoilla naurussa pitelemistä. Mikäli satut liikkumaan Sara Delano Roosevelt -puiston läheisyydessä aamuvarhain saatat tavata vanhoja miehiä laululintustensa kanssa tai voimistelemassa. Kiinalaisista mafioista en osaa sanoa mitään muuta kuin, että vielä ainakin 1990-luvulla mafia oli voimissaan ja jengeistä Ghost Shadows ja Flying Dragons varsinkin ottelivat keskenään: Hudson Riveristä ja East Riveristä on jokunen jengiläinen saanut viimeisen leposijansa. 

The Landmark of Beaux Arts

Tässä on työhuoneeni: New York Public Library ja sen lippulaiva Center for Humanities and Social Sciences, tai oikeastaan nyt rakennuksen nimi on Schwarzman Building, sen jälkeen kun miljardööri Stephen A. Schwarzman lahjoitti 100 miljoonaan dollaria kirjaston laajennushankkeeseen. Usein ihmiset kutsuvat juuri tätä rakennusta New York Cityn Public Libraryksi, mutta tämä on siis vain yksi rakennus noin sadan joukosta. Mutta ei siis yhtään hassumpi.  Portaikon etualalla vartioi kaksi vaaleanpunaista marmorista viestettyä leijonaa, Patience and Fortitude. Portaikko on nähty monessa elokuvassa ja se on suosittu tapaamispaikka. Rakennuksessa pidetään fantastisia näyttelyitä, ja useita merkittäviä tilaisuuksia, joten tiedotusvälineitä on uein paikalla, viime viikolla esimerkiksi Education Nation Conference: "Education Nation" seeks to create a thoughtful, well-informed dialogue with policymakers, thought-leaders, educators, parents and the public, in pursuit of the shared goal of providing every American with an opportunity to achieve the best education in the world. These discussions cover the challenges, potential solutions and innovations spanning the education landscape."

Rakennus on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, osoite on 5th Avenue 42nd Street. Tässä rakennuksessa saa ainoastaan päivälainoja. Kirjastokortin saaminen on helppoa, on vain esitettävä jokin dokumentti vakinaisesta osoitteesta New Yorkissa.

New Yorkissakin sataa välillä

PS. on mulla ihan oikeakin työhuone, mutta siellä en käy oikeastaan lainkaan.

Take a Walk on the Wild Side

Burgers from Hell's Kitchen

Ensimmäinen hampurilainen, olenhan ollut matkassa vasta kuutisen viikkoa, että oli siis aikakin. Omat avenueni 9. ja 10. ovat melkoisen mälsät välillä 29-42 street. Etelässä on kiva Chelsea ja 42. kadulta pohjoiseen päin alkaa elämä. Eli 9 avenuella 42. streetiltä aina Columbus avenuelle saakka on paljon kivoja ravintoloita ja baareja, aina balkanilta meksikoon. Erittäin iloinen ja kiva fiilis siis. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin 46. katu on myös ravintolakatu, mutta siellä ei ole niin bilemeiniki vaan enempi rauhallinen.

Ensimmäinen hampurilainen tuli sitten maistettua 5 Napkin Burger -nimisessä ravintolassa (630 9th Avenue @ 45th Street): oli erinomaista ja tarjoilu ystävällistä. Paikka oli tupaten täynnä, kuten kuvasta huomaa, joten en ole ainoa tykästynyt.

Alan Gilbert and Igor Stravinsky

New Yorkin Filharmonikot järjestävät joka kausi avoimet kenraaliharjoitukset. Nyt syyskauden alkajaisiksi oli mahdollisuus päästä kuulemaan yksi oma suosikkini eli Stravinskyn Kevätuhri ja lisäksi Beethovenia ja Kurtágia. Kenraali alkoi kello 10:00. Ajattelin, että paikalla olisi ollut melkoinen ryysis, joten saavuin Lincoln Centeriin jo ennen yhdeksää. Mutta ei, paikalla oli jopa harmittavan vähän ihmisiä, ottaen huomioon millaista musiikkia oli luvassa, että kapelimestarina toimii New Yorkin oma poika Alan Gilbert. Koko konsertti oli yhtä musiikin juhlaa. Gilbert, alla kuvassa vasemmalla, toi ajatuksensa musiikista persoonallisella, lämpimällä ja nyansoidulla kosketuksella läpi koko orkesterin. Yllättävää kyllä, hänellä oli vielä paljon keskusteltavaa soittajien kanssa musiikin sisäisestä sointimaailmasta. Tämä kertoo siitä, että jokainen teos on elävä teos ja jokainen esityskerta on yksittäinen ja erilainen. Stravinskyn Kevätuhri on muuten satavuotias, ja siitä huolimatta aina tuore ja sielua koskettava. Stravinsky syntyi Venäjällä vuonna 1882 ja kuoli täällä New Yorkissa 1971.

Kaupungin Iloisin Pilvenpiirtäjä

Kaupungin iloisin pilvenpiirtäjä on tuo tuossa, joka näkyy keskellä kuvaa. Kyseessä on Chrysler Building, joka valmistui 1930 Lexinton avenuen ja 42. streetin kulmaukseen. Se oli hetken kaupungin korkein rakennus, kunnes Empire State Building meni sen ohi. Tällä hetkellä korkein rakennus on tuo Freedom Tower, eli WTC tower, joka kohoaa Ground Zerolla. Kerroinkin jo siitä Nine Eleven postauksessa.

Chrysler Building on kaupungin kivoin ja iloisin pilvenpiirtäjä, se on tyyliltään Art Decoa. Kun se on kerran autotehtailijan muistomerkki, niin sen huippua koristavat teräskaaret ja neljännen sisäänvedon kohdalla auton keulakoristeet. Tämä ilopilleri on iltaisin hienosti valaistu. Se on avoinna toimistaikoihin.

African American Day Parade

African American Day Paradea vietetään syyskuun 16. päivä. En tiennyt tätä kun nousin 125 streetin metroasemalla katutasolle. Ihmettelin, että miten ihmeessä katu voi kuhista poliiseja. Porukkaa oli ulkosalla muutenkin paljon, mutta se on näillä kulmilla ihan tavallista, ainakin näin kuumana päivänä. Aikani kun kävelin 125. katua länteen, tulin Adam Clayton Powell Jr. Bulevardille niin tajusin, mistä on kyse: aivan mielettömästä paraatista sisältäen laulua, tanssia ja palopuheita: Malcolm X:stä sairaanhoitajiin. Mikä tuuri, että osuin paikalle! Paraati kesti kolme tuntia, mutta mikä upea ja koskettava show! Kävelin paraatin jälkeen Central Parkiin, en halunnut jäädä mihinkään kuitenkaan pyörimään, vaikka virkavaltaa oli paikalla todella paljon, niin valkoihoisia ei näkynyt - jotenkin vain tuntui, että en kuulu tänne. Valkoisille järjestetään kuulemma edelleen erikseen kävelyretkiä Harlemiin, mikä kuitenkin tuntuu aika hassulta! Ensimmäinen African American Day Parade järjestettiin Harlemissa 1969. Tässä tekstipätkä tapahtuman sivuilta:

The purpose of the parade is to provide an opportunity for African people to join together on a Special Day to highlight our history and salute African people throughout America and the world for their outstanding achievements. The parade promotes unity, dignity and pride. The parade extends a special arena for organizations, dignitaries, celebrities, community leaders and bands to showcase positive accomplishments for the motivation of African people to achieve higher goals.

Ohessa ottamani välähdyksenomainen kuvasarja, mikä kuitenkaan ei kerro kaikkea, joten sinne sitten ensi vuonna:

Coney Island, Rapistunutta Romantiikkaa

Vietin eilisen päivän Coney Islandilla. Rantakausi on ohi, mutta aurinko porotti taivaalla, ja vaikka punaiset liput liehuivat  rannalla, olivat jotkut rohkeat uskaltautuneet uimaan. Coney Island on vain kivenheiton päässä Manhattanilta ja käytännössä suoraan rannalle pääsee metron päätepysäkiltä, Coney Island- Stillwell Ave., D, F, Q tai R junat. Metromatkaan voi kuitenkin varata hyvinkin tunnin. Ranta oli oikein siistissä kunnossa, rakennukset olivat varmasti nähneet parempiakin aikoja, mutta juuri tämä rapistuneisuus loi paikkaan omanlaisensa tenhon. Nyt päivällä paikalla oli paljon lapsiperheitä, ja erilaisia vemputtimia ja kieputtimia oli pienille paljon. Mikäli  käyt Coney Islandilla, niin paikan päällä on ehdottomasti maistettava Nathan's hot dog ja ajettava Cyclonilla.