perjantai 7. syyskuuta 2012

Pahamaineisessa kaupunginosassa

Täällä pahamaineisessa satamakaupunginosassa, Hell's Kitchen nimeltään, ei mene hetkeäkään etteivätkö poliisin, ambulanssin tai paloauton pillit ulvoisisi. Vaikka asun 13. kerroksessa, tuntuu aivan siltä kuin ko. autot ajaisivat aivan vierestäni. Ikkunaa on pakko pitää auki sillä paahtava kuumuus jatkuu eikä tuuletin ole kovin tehokas. Sireenien sointi on sitten ihan oma juttu: jokaisella kuljettajalla on oma tapansa miksata erilaisia sireenien ääniä, joku ulvottaa, joku toistaa tiettyä rytmiä, joku on säveltänyt ihan oman tunnarinsa. Kuvittele jäätelöauto eri miksauksilla x 10 pihallesi, niin olet kartalla.

Naapurissa paloi tässä hetki sitten, luulin, että se on meidän talossa, en ehtinyt ottaa mitään muuta mukaan kuin kameran, vaan juoksin suoraan kattoterassille. Helpotus oli suuri, ettei se ollutkaan meidän talo, ja ilmeisesti naapuritalossakaan ei ollut sattunu mitään hirveän vakavaa. Terassilta tämä kuva:

Hell's Kitchen (valotusaika on pitkä, siitä nuo valoviirut)

PS. I really love Sartorialist's Coach Project shots

torstai 6. syyskuuta 2012

Mourning Sun Motel

New Yorkin muotiviikot on potkaistu käyntiin Fashion goes out -illalla. Liikkeet ovat auki myöhään ja ihmisiä on paljon liikkeelle, bling blingiä, tolppakorkoja ja hulmuavia helmoja näkee paljon. Tulee hieman mieleen meidän Taiteiden yö, paitsi, ettei pussikaljoittelevaa nuorisoa näy.




Kävin Hudson-joen varrella, rantamakasiini 57:ssa Ivana Helsingin kevät/kesä 2013 näytöksessä. Olin taas myöhässä, mutta niin olivat nähtävästi kaikki muutkin. Sillä, vaikka kutsussa luki 7 PM ja toivottiin, että paikalla oltaisiin 6:30, niin kun saavuin kello oli jo 7:10 ja jono kiemurteli edelleen ulkona ollen noin 100 metrin mittainen. Melkoisen nopeasti siitä sitten päästiin sisään. Arvelisin, että porukkaa oli noin 500, kuuleman mukaan ilmoittautuneita oli kaikkiaan 600. Ihan hyvin, sillä tapahtumia ja näytöksiä on todella paljon Muotiviikkojen aikana. Marimekon, toinen suomalainen muotiviikkolainen, näytös on tulevana maanantaina.



Ivana Helsinki kertoo myyvänsä skandinaavista myyttiä amerikkalaisille. Näytös alkoikin leffalla, jonka tarkoitus oli ikäänkuin maalata tuo myyttiinen surumielinen pohjoinen sateisen sään ja tummanpuhuvan motellimaiseman välityksellä. Pidin leffan värimaailmasta, mutta itse tarina ja sen tyypit olivat outoja. Leffasta tuli hieman erikoisia assosiaatioita, mutta ei niistä enempää. Varsinainen näytös alkoi, kuten aiemmillakin kerroilla Miljoona ruusua venäjäksi kappaleella, jatkuen Katri-Helenan Vasten auringon siltaa -kappaleella, ja sitä mukaa malleja asteli catwalkilla. Viime postaukseen liitin trailerin mallistosta, pidin tuosta trailerista kovin, se oli jotenkin kompakti, mutta nyt tajusin ja näin omin silmin kuinka vähän Ivana on itseasissa muuttunut: edelleen pussi- ja hörhelöhihoja, kerroksia, leveitä helmoja, murrettuja sävyjä, vihreää, printtikuoseja ja piristyksenä hieman Royal blueta. Näytös oli lyhykäinen, ehkä kaikkineen noin 30 minuuttia. Uskoisin, että leffapuolen ja näytöksen saisi vielä saumattomammin ja huikeammin liitettyä yhteen.

Ivana Helsingillä on ollut noin puolen vuoden ajan liike Nykin Nolitassa, kävinkin siellä jatkoilla. Liike on aivan mahtavalla paikalla, se on valoissa ja hengittävä. Ympäristössä on paljon liikkeitä ja putiikkeja, baareja, ruokapaikkoja ja muuta kivaa. Toivotan oikein hyvää menestystä Ivana Helsingille.





Fashion's Night Out

Vuoden suurimpia muotibileitä vietetään tänään, joten ruuhkia kaduilla, baareissa ja catwalkeilla on luvassa. Mikäli satut olemaan täällä päin tästä linkistä Fashion's Night Out pääset tapahtumiin.

Kuva Fashion's Night Out

Itse olen menossa IVANA Helsinki Mourning Sun Motel kevät/kesä kokoelman runway:hin ja sen jälkeen hippaloimaan Elizabeth Streetille. Parhaat baarit ja muutenkin kivaa iltaseutua on Lower East Side, tuo Houston streetin seutu ja esimerkiksi Orchard Street. Alla klippi IVANAN kokoelmasta. Näyttää todella raikkaalta, mallit on just mun makuun. Voisin ottaa noi kaikki:)




maanantai 3. syyskuuta 2012

The Best Window in Town

Barney's tavaratalon näyteikkunat ovat kooleimmasta päästä. Vai mitä mieltä olette tästä? Kalaparat pääsevät onneksi nukkumaan kello 20:00.

Barney's at 5th Avenue

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Happy People Needed

Kävin Whitney Museum of American Art:ssa Upper East Sidella katsomassa Yayoi Kusaman retrospektiivisen näyttelyn. Kusaman näyttely nähtiin viimeksi Lontoon Tate Modernissa. Kusama tunnetaan erityisesti polkkapallo -töistään. Kusama on kuitenkin tehnyt paljon muutakin kuin maalannut akryylilla palloja kankaalle: valokuvannut, tehnyt elokuvia ja videoita, rakentanut installaatioita, tehnyt piirustuksia, veistoksia ja perfomansseja. Viimeksi mainitusta tuo otsikkokin, Kusama etsi ilmoituksella, joka oli otsikoitu Happy People Needed, ihmisiä tapahtumaan, jota oli järjestämässä. 


Whitney museo on Madison Avenuella

Kusaman maalauksia katsellessa ja kokiessa tuli ihmeen hyvä mieli. Vaikka maalaukset liikkuvatkin kankaan pinnalla ja ovat hyvin tasaisia, niin kuitenkin niiden rytmillisyys ja eloisuus on viehkoa. Tuntuu kuin Kusamalle teoksen koko olisi hyvin tärkeä, kaikki maalaukset, jotka olivat melko tuoreita, olivat reilun metri x metri kokosia.

Maalauksissa elävä ornamentiikka  ja orgaanisuus näkyi myös Kusaman esineinstallaatioissa. Pidin kyllä näistäkin. Esineitä, kuten matkalaukuista ja tuoleista kasvavat fallosrykelmät, ovat kuin kasvillisuutta, joka vain pursuaa. Mutta, nämä ovat kuitenkin kaikki neuraalista luonnonvaaleasta puuvillasta ommeltuja. Näinkö työt on haluttu jättää vaille ennalta määrättyä merkitsemistä ja annettu tilaa kokijalle ja hänen ajatuksilleen ja tunteilleen. Näiden suurten esineistallaatioiden tekemiseen on kyllä tarvittu ompelijoiden armeija.

Photography Tom Powell

Kaikista eniten minua liikuttivat kuitenkin Kusaman varhaiset kollaasit. Ne ovat pieniä, noin A4 kokosia. Kollaasit on tehty paperille, ja niissä on käytetty mustetta, valokuvia, kyniä, öljyvärejäkin. Ne ovat hyvin herkkiä ja intiimejä, mutta pienestä koostaan huolimatta käsittelevät vakavia aiheita, niin yksilön kannalta kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Taiteilijan herkkyys tulee mielestäni näissä töissä parhaiten esiin. Suurten, iloa ja valoa loistavien maalausten taakse kätkeytyy herkkä pieni ihminen. Kusama on syntynyt vuonna 1929, hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1957. Yhdysvalloissa oli mukana avantgarde-liikkeessä. Takaisin kotimaahansa Japaniin Kusama muutti 1973.


Kusama ja sponsorinsa


Some Shopping


Täällä Manhattanilla on ainakin muutama huippumuodin supermarket. Ehdottomasti käymisen arvoisia ovat Century21 ja Loehmann's. Kummallakin on liikkeet niin Down Townissa kuin Upper West Sidellakin. Näissä voi todellakin tehdä mahtavia ja edullisia löytöjä. Eilen Loehmann's:in Upper West Side liikkeessä mallailin  Jimmy Choon, Manolo Blahnikin ja Pradan kenkiä. Pradan kauniit rusettisandaalit olisi saanut alle 400 dollarin. Tämä on kuitenkin valitettavasti mulle liikaa. Mutta bongasin todella tyylikkäät Etienne Aignerin ruskeat ratsastussaappaat, jotka tarvitsisin talveksi. Saappaisssa on myös kaunis vuori, mikä ei tietenkään näy ulospäin. Muuten, mikäli satut olemaan paksupohkeinen, niin näitä Aignerin ratsastussaappaita oli ruskea-mustavärityksella myös sinulle. Mikäli pitää Unisan lestistä, niin Loehmann's:lta löytyy myös Unisaa.  Ja siis Calvin Kleinia ja vaikka mitä. Vaate puolella on myös huippumerkkejä: Missoni, Kors, Dolce & Gabbana, Galliano, Moschino, Chloe, Calvin Klein, mutta myös ns. katumuotia. Niinkuin Century21:ssä. Centuryn kenkävalikoima on myös oikein hyvä. Suosittelen siis näitä. Sitten on myös halpistavaratalo Daffy's, jossa pyörähdin kerran. Sieltä en kyllä bongannut mitään mielenkiintoista. Olen tehnyt jo muutaman ostoksen. Tässä kuvia, kaikki on ostettu Century21:stä, yhteensä alle 100 dollaria:



Eliza J

Calvin Klein

Taylor




lauantai 1. syyskuuta 2012

You take the Subway and dive into the Jungle

Nykin metro ei ole niitä kaikkein hurmaavimpia paikkoja, mutta sillä pääsee kätevästi paikasta toiseen. Paitsi tänään mulle kävi jälleen niin, että kun tarkoitus oli lähteä kohti Upper West Sidea niin meninkin Express metroon, joka surautti Harlemiin 125 kadulle. Mutta ei hätää, tämä on hyvä pysäkki, mikäli on matkalla Columbia Universityyn tai Apollo teatteriin. Tällä kertaa en ollut, vaan käännyin takaisin päin, sillä halusin viettää aikaa Clinton nimisessä kaupunginosassa. Eli suuntana oli 72th Street. Clinton muistetaan musikaalin West Side Storyn tapahtumapaikkana. Se on ihanaa seutua, paljon kivempaa ja rauhallisempaa kuin Hell's Kitchen. Clintonissa olisi mukavaa asua. Mikäli muuten ei millään keksi paikkaa, minne menisi syömään, niin 46th Streetin Restaurant row:sta on varaa valita.


Mutta siis metrolla eli subwaylla on kätevä matkustaa, ne ovat ilmastoituja, mikä varsinkin nyt kun vaatteet liimautuvat ihoon on kiva. Linjojen tunnusvärit auttavat suunnistuksessa, ettei eksy. Osa metrojunista on uudempia, joissa kerrotaan, mikä asema on tulossa seuraavaksi. Mutta, suurimmassa osassa ei ole tätä luksusta. On hyvä muistaa, että onko menossa Uptownin vaiko Downtownin suuntaan.

Metrolippu, ja bussilippu, maksavat 2,25, mutta kannattaa ostaa Pay-per ride  -lippu tai Unlimited ride metrocard. Vähän niinkuin Helsingissä arvoa tai kautta. Tästä linkistä näet ohjeet: MTA.

Metroasemat eivät tosiaan ole kauneudella pilattuja, vaan ne ovat lähinnä kolkkoja, teräspilareiden kannattelemia kellaritiloja.

Tässä pieni taidepläjäys Nykin metroon liittyen, varsinainen klassikkokappale: Duke Ellington, Take the A Train. Tämän tiedätte kaikki.