Staten Island on New York Cityn ainoa vaalipiiri, jossa äänestetään republikaaneja, viha-rakkaussuhde muuhun kaupunkiin on käsinkosketeltava ja painopiste taitaa olla enemmän negatiivisella puolella, tämä liittyy lähinnä verojen maksuun: saarelaiset ovat sitä mieltä, että heidän taaloillaan kustannetaan muiden New Yorkilaisten elämä ja yritetään ratkaista ongelmat, kun he eivät saa vastavuoroisesti mitään. Yksi keskeinen syy vierailla saarella on Vapauden patsas. Staten Island Ferry nimittäin ajaa aivan sen vieritse. Valitettavasti minulla ei ole kuvia patsaasta. En kertakaikkiaan ängennyt muun turistilauman joukkoon, kun lautta oli melkoisesti kallellaan innokkaiden kuvaajien painosta, ja paluumatkassa oli muutenkin kestämistä. Mutta patsas on hieno ja varsin upea illan valaistuksessa, joten suosittelen. Gambinon mafiaperheen linna tai siis kopio valkoisesta talosta on muuten saarella. Kesäisin saarella pääsee nauttimaan upeista puistoista. Muuten asujaimisto on perin nykyamerikkalaista. Saarelle pääsee Brooklynistä sillan kautta tai sitten tosiaan Manhattanin Down Townista ferryllä. Menin itse lautalla, en muuten huomannut, että se olisi maksanut mitään, hmmmm. Jatkoin sitten raitiovanunulla, muistuttaa kyllä junaa, saaren toiseen päähän, kuljin siellä jonkin aikaan kunnes hyppäsin bussiin, kiitos Lucian, ja kävin katsomassa pienen laivojen hautausmaan. Saari on yllättävän suuri ja reilu tunti on ainakin varattava aikaa yhteen suuntaan. Sitten lähdin bussilla kohti satamaa illan jo hämärtyessä. Bussi oli täynnä öykkäreitä, kuten sitten paluumatkalla lauttakin; hieman mielestä pyyhkiytyi romanttinen kuva Staten Islandista. Ehkäpä tästä lähin ihailen saaren öisiä valoja Manhattanilta käsin.
Muistaako kukaan enää tätä leffaa Working Girl, jossa Staten Islandin tyttö, Melanie Griffith, on pääosassa. Ja muuten olkatopatut on ulsterit ovat edelleen loistava valinta Nykin kaupunkikuvassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti